Hifimaailma-artikkelit 26.09.2012 / 9

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit kokeilu: Sonolux Bepop -seinäkaiutin Julkaistu: Hifimaailma 9/2012
Kielenpää tavoittelee jo sanaa sisustuskaiutin, mutta viimeistään kuuntelutestit osoittivat, että sisustus-etuliite on lähinnä loukkaus konseptia kohtaan. Optimaalinen kotelon viritystaajuuskin oli löytynyt ja asettunut 70 hertsin paikkeille. Tulee kuitenkin huomata, että seinälle asennettuna kaiutin. Useampi eri alojen osaaja liittyi yhteen ja kehitti uudenlaisen kaiuttimen, seinälle ripustettavan Sonolux Bepopin. Seinäkaiutin ei sinänsä ole uusi keksintö, mutta Bepop lähestyy asiaa hieman uudesta lähtökohdasta, ympärisäteilevyydestä ja siitä tilastollisesta ilmiöstä, että ?kodin sisustaja ruukaa olla naimisissa kodin hifistin kanssa?, kuten Sonoluxin puhemies Mikko Sundman asian ilmaisee. Lähinnä joidenkin jakosuotimen komponenttien vaihtoa toisenmerkkisiin, saatavuussyistä. Paremminkin voisi käyttää sanaparia harkittu kompromissi. Vierailuhetkellä elo-syyskuun vaihteessa kaiutin oli vielä lievästi protovaiheessa, mutta mahdottoman suuria muutoksia toistimeen ei kuulemma ole enää tulossa. kokeilu Sonolux Bepop -seinäkaiutin Teksti Jarno Rannanpää Kuvat Jarno Rannanpää ja valmistaja Ääntä ja designia seinällä Voiko vaihdettavalla design-kankaalla varustettu seinäkaiutin olla hifiuskottava? Vierailimme Sonoluxilla tarkastamassa asian. 52 Oululainen Sonolux lukeutuu niihin valonpilkahduksiin, joita on syttynyt parisen vuotta sitten alkaneiden, kaupunkia koetelleiden rakenteellisten muutosten seurauksena
Vastaavasti, diskantin ympärisäteilevyydellä on tarkoitus jakaa teho tasaisesti huoneeseen ilman epäsuoria heijasteita. Yläpäässä käytössä on Seasin DXF-linssillä varustettu ympärisäteilevä diskantti ja alapäässä Scanspeakin 5.25. Seinän ja kaiuttimen väliin jää ripustettaessa tassut. Jälkimmäisessä tapauksessa vaneripinta jää piiloon. Ledien tarvitsema sähkö ja kaiutintasoinen signaali syötetään erillisen liitäntäboksin kautta. Hifin kannalta kankaan käyttö on rohkea veto, sillä kankaat vaikuttavat myös taajuusvasteeseen, ja varsinkin val- 53. Kyseessä on siis eräänlainen kerrosrakenne. Ulkomuodoksi hakeutui akustisten ja ulkonäöllisten vaatimusten lopputuloksena noin 7:5:1-suhteinen levymäinen konsepti, jonka reunalla on led-lista luomassa tunnelmavaloa ja edessä neppareilla liitettävä kustomoitava kangas. kokeilu säteilee puoliavaruuteen, joten basson taso laskee sen mukaisesti myös normaalia loivemmin. Vanerin pintakäsittelyväri on valittavissa. Pohjasuunnittelun jälkeinen käytännön yritys?erehdys-kehitystyö kun ei ole tällä toimintaperiaatteella mitään kaikkein suoraviivaisinta sorttia. Rakenne jyrsimällä Kaiuttimet on rakennettu useasta päällekkäisestä 21-millimetrisestä suomalaisesta koivuvanerista, joista keskimmäiseen takatilavuus on toteutettu jyrsimällä. Pinnoitusvaihtoehtoina ovat etupinnan peittävä sekä etupinnan ja sivut peittävä versio. Rakenne ei ole kustannuksiltaan halvimmasta päästä. Muotoa, valoa ja väriä Kaiuttimen luonnosteluvaiheessa muotoilualan asiantuntijan konsultointi ja pähkäily johtivat asiasta toiseen ja lopulta seinälle ripustettavaan konseptiin. bassokeskiääniset D?appolito-tyyppisellä rakenteella ja refleksivirityksellä. Käytössä ne asettuvat joko pysty- tai vaaka-asentoon, käyttäjän valinnan mukaan. D?appolitolla haetaan hieman tuntemattomampaa ominaisuutta, eli sopivalla vaiheistuksella saavutettavaa ympärisäteilevyyttä myös rajataajuuksien tuntumassa. Niitä on yksi kummallakin lyhyemmällä sivulla. Tämän käytännön toteuttaminen on mitä ilmeisimmin vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä. Efektiivistä tilavuutta kasvattavia fyllinkejä ei ole käytetty, sillä volyymia on kuulemma riittänyt aivan tarpeeksi ilmankin. Myös kaksi refleksiputkea on jyrsitty vaneriin, eli ne ovat kantikkaita portteja
Referensseinä toimivat noin vuosikymmenen takaiset ProAc?in Tablette 2000 -kaksitiekaiuttimet, jotka osoittautuivat varsin hyväksi vertailukohdaksi, sillä ne ovat erinomaiset jalustakaiuttimet. Lisäksi ProAc?ien toisto-ominaisuudet ovat mielestäni stereotyyppisen hifimäiset, eli hieman kireähkö yläpää, jämäkkä joskin voimaton basso ja kuulas, konstailematon keskialue. Bepopien etukankaana käytettiin vihreää huopaa, ja kaiuttimet asennettiin ensin pystyasentoon. Soiva kaiutinpari voitiin valita kytkimellä. Bepopit kallistuivat lievään muhevuuteen. Tuli Mezzoforten Daybreak -albumilta löytyvän Rollercoaster-raidan vuoro, joka edusti testiraitojen dynamiikkahirmua. Tyypillisesti tämä on paljastanut bassopään ja kotelon virityksen kompastuskivet sekä mahdollisen ääripäävoittoisuuteen taipuvaisuuden. ProAcien esitys oli jokseenkin ennalta arvattava. kokeilu Sonolux Bepop -seinäkaiutin veutunut hifiharrastaja kiinnittää tähän huomiota. Tarjolla on tietty valikoima tekstiileitä, mutta tarvittaessa myös jokin muu vaihtoehto voi tulla kyseeseen. Puhtaasti akustisilla kitaroilla toteutettu konsepti on armoton tilatoiston ja äänimaailman balanssin kannalta. Referenssikaiuttimet toistivat kivasti raidan 54 harmoniset ja perkussiivisen otteen, mutta jättivät kaiken levylle tallentuneen energian ja grooven puolitiehen, tilantunnusta puhumattakaan. Vastaavasti ensitahdeista lähtien kävi selväksi, että Bepopit ovat verrokkeihinsa nähden enemmän läsnä ja yleiseltä toistoltaan kokonaisvaltaisemmat . Napakka, joskin voimaton basso ja kireä saksofonin toisto. Ennakkoasenteena Bepopien suhteen oli, että nytkö pakka leviää, mutta vielä mitä! Testipenkiltä annettiin erityismaininta saksofonitoistosta, jossa on myös mehevyyttä (enemmän puuta kuin vaskea). epähifimäiset. Osittain tämä voi johtua siitä, että Bepopien ehkä hieman korosteinen yläkeskialue ja diskantti ei ole kylmän kalsea vaan lämpimän välitön ja helposti lähestyttävä. Kuosit tulevat syksyn mittaan tarjolle verkkosivuille. Miten kuunneltiin Kuuntelutesti suoritettiin Sonoluxin tiloissa hyvin kevyesti akustoidussa kuuntelu/toimisto-huoneessa. Bepopit olivat hieman herkemmät tai ainakin äänekkäämmät (yläkeskialueen ja diskantin korostuma), joten pientä justeeraamista jouduttiin harrastamaan tason sovittamiseksi aina vaihdon yhteydessä. Höristelyä Ensimmäisenä levylautaselle löysi Laurence Juber / Preston Reed -parivaljakon Groovemasters-albumi ja sen päätösraita Last Train. Yleistoisto säilyi kokonaisvaltaisena, vaikka napakkuudessa referenssit veivätkin niukasti voiton. Tämä välitti kiitettävästi kitaroiden energian ja nyanssit. Aivan ensi kuulemalta piirre tuntui ehkä aavistuksen päällekäyvältä, mutta pienen tutustumisen jälkeen ProAcit alkoivat kuulostaa varsinkin yläkeskialueen osalta puutteellisilta tai jopa tyhjiltä, ja tämä vaikutelma säilyi pääsääntöisesti session loppuun asti. Lievää pyöristelyä, mutta tämä on vahvasti makuasia.
Lautaselle asettui soundillinen Grunge-levyjen kuningas, Soundgarden . Pää nyökytteli iloisesti siinä missä Bepopeillakin, mutta uuden löytäminen on aina uuden löytämistä. Tätähän piti sitten testata vielä kotosalla omalla laitteistolla, ja vaikka Genelecit piirsivätkin tarkan näkemyksen asiasta, se taisi olla se Bepopien lämmin läsnäolo, joka toi kannupatteriston parin metrin päähän kuuntelijasta. Seuraavaksi pyöriteltiin studiopuolelta niin Kentiä, Stevie Ray Vaughania kuin Jukka Perkoakin, mutta ne eivät oikeastaan muuttaneet tilannetta suuntaan tai toiseen. kokeilu Omiin lempitestiraitoihin lukeutuva Dream Theaterin These Walls sai luvan edustaa ensimmäistä modernia studioäänitettä. Ehkä se on juuri tämä lievästi vaimentunut yläpää ja lievä preesens sekä yleissoinnin helppous. Myöskään jakotaajuuden ongelmat eivät ole niin ilmeisiä kuin perinteisellä kaksitiekaiuttimella. ? Seinällä, poissa jaloista ? Kangas ja vanerin väri kustomoitavissa oman maun mukaan ? Ympärisäteilevä ? Monipuolinen toistin ? Kankaan valinta vaikuttaa vasteeseen 55. Stereokuva ei ole sweet spotissakaan veitsenterävä . Juuri niin, ei sweet spot. Nämä toistimet ovat ehdottomasti musiikkidiggarin ja nautiskelijan työkalut, eivät ehkä niinkään kuuntelutuolin kuluttajan. Etukankaan osalta suositus on, että sen tyyppi kuunnellaan ensin, ja väri ja kuosi valitaan vasta sen jälkeen. info Hinta: Lisätietoja: Tekniset tiedot: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit: -Matalat äänet -Korkeat äänet Sonolux Bepop n. Teoriassa tämäkin asento on mahdollinen, mutta ennen asennusta kannattanee kuulostella, josko sisustuspuoli suostuisi kompromissiin pystyasennon eduksi. Akustinen ja jazz-musiikki hyötyivät maneereista eniten, ja kaiuttimet esiintyivät edukseen myös tuotetulla studiorockilla. Suoritimme vielä toisen testikierroksen kaiuttimet vaakatasossa. Referenssit maalasivat monitorimaisen kliinin ja konstailemattoman maiseman aavistuksen korostunein pellein maustettuna, toisin sanoen raidan maneerit menivät jo överiksi. Kytkin kävi jälleen, ja ensimmäisen näytteen kaltainen tilan ja ilmapiirin leijailu jatkoi siitä, mihin akustiset soittimet jäivät. 040 575 5412, www.sonolux.fi 45 x 60 x 8,5 cm n. SuperUnknown ja Fell on Black Days, ja aijai sitä intron rumpufilliä, kun sitä piti useamman kuuntelijan toimesta soittaa uudestaan ja uudestaan. Kiertelin toistamiseen huoneessa tarkastelemassa, ja kieltämättä yleisäänimaailma säilyi huomattavasti paremmin kasassa kuin pönttökaiuttimilla. Joskus uusien asioiden tai näkökulmien löytäminen ikivanhoilta levyiltä tuottaa uskomatonta tyydytystä. Pystyasennossakin havaittu lievä pyöristelevyys nosti nyt enemmän päätään, eikä kuuntelu innostanut aivan samassa määrin kuin ensimmäi- sellä kierroksella. Ei ProAcienkaan esitys ollut huono, mutta siitä suunnasta ei löytynyt mitään uutta. ja kun diskantinkin teho jakautuu suhteellisen iloisesti ympäri huonetta, alkaa tehdä mieli puuhastella ja hoitaa askareita musiikin lomassa. Bepopit olivat kuin kotonaan keinotekoisen studiotilan maalailussa, ja lievä mehukkuus sopi tämän albumin soundimaailmaan. 2000 ?/pari Sonolux Oy, puh. Lounge siksi, että session aikana allekirjoittanut pöffäili kertaan jos toiseenkin ympäri huonetta tarkastelemassa äänikuvaa ja suuntaavuutta eri perspektiiveistä ja siksi, että pariin otteeseen teki mieli ajaa muut pois huoneesta ja vallata sen toisella laidalla oleva sohva. Ilmeisesti lievät puutteet ylimmässä diskantissa johtuvat DXF-linssin toteutuksesta, ja Seasin datojenkin mukaan vaimentuma johtuu elementistä, ei Bepopien designista. Toisaalta, soundissa on matkassa jotain laajakaistaelementillekin ominaista. Ja sitten tuli sen mörön vuoro: keloille oli annettu tarpeeksi aikaa lämmetä, joten In Flamesin Clayman sai luvan kertoa, saadaanko D?appolito tukkoon ja kotelo soimaan basarijumpalla. siis kaikkea muuta kuin monitorimainen . Silti, tämä genre ei edustanut ehkä aivan optimimateriaalia. 8 kg 2-tie, D?appolito, bassorefleksi 13,3 cm 2,6 cm yhteenveto Jonkinlaista asian kiteyttämistä pohtiessani mieleen juolahtivat sanat lounge ja nautiskelija. Näitä voisi suositella seinä- asennuksen ja ympärisäteilevyyden osalta myös nuorille lapsiperheille ja lemmikkien omistajille. Koska Bepopien yläpää vaikutti aivan aavistuksen vajaalta ja vastaavasti ProAcien ylikorostuneelta, parivaljakko osoittautui jokseenkin toistensa vastakohdiksi. Yleishavaintona oli, että toimintaperiaate ei vain ole parhaimmillaan tässä asennossa. No eipä juuri, ja kokoisekseen Bepopit suoriutuivat mallikkaasti jakaen ihan kivasti myös energisyyttä. ProAceissa oli havaittavissa jälleen energiavajausta, joskin ulosanti oli tarkkaa ja konstailematonta. Viimeistään Opethin Blackwater Park paljasti, että taulukajarit ovat varsin yleispätevät toistimet. Filli käytännössä täytti koko huoneen